Suomen Olympiakomitea

Taitoluistelu

Suomen menestys olympiakisojen taitoluistelussa alkoi ja huipentui jo Antwerpenissä 1920. Aviopari Ludowika ja Walter Jakobsson voitti pariluistelussa itsenäisen Suomen olympiahistorian ensimmäisen kultamitalin. Jakobssonit saavuttivat Chamonix’n talvikisoissa 1924 vielä hopeamitalin ja sijoittuivat neljä vuotta myöhemmin Sankt Moritzissa viidensiksi 46- ja 43-vuotiaina.

Ensimmäisenä suomalaisena yksinluistelijana olympiakisoihin osallistui Sakari Ilmanen, joka Antwerpenissä 1920 sijoittui miesten kilpailussa viidenneksi. Marcus Nikkasen neljäs sija Lake Placidissä 1932 on Suomen yksinluistelijoiden paras olympiasaavutus. Samaan sijoitukseen ylsi jäätanssipari Susanna Rahkamo–Petri Kokko Lillehammerissa 1994. Laura Lepistön kuudes sija Vancouverissa 2010 on Suomen paras olympiasuoritus naisten yksinluistelussa.

SUOMEN OLYMPIAMITALIT

1 kulta, 1 hopea, 0 pronssia

Taitoluistelu on olympiakisojen vanhin talvilaji. Se oli ohjelmassa jo Lontoon kisoissa 1908 sekä Antwerpenissä 1920. Vuonna 1924 laji siirtyi luonnollisesti talviolympiakisojen puolelle. Taitoluistelun olympiaohjelma muodostui vuodesta 1908 lähtien miesten ja naisten yksinluistelusta sekä pariluistelusta. Jäätanssista tuli neljäs olympialaji vasta Innsbruckissa 1976.

Yksinluistelukilpailu koostui alun perin pakollisesta kuvio-osuudesta ja vapaaohjelmasta, joista ensimmäisen painoarvo oli suurempi aina 1960-luvulle asti. Lyhytohjelma luisteltiin kolmantena osiona ensi kerran olympiakisoissa 1976. Pakolliset kuviot kuuluivat viimeisen kerran olympiaohjelmaan Calgaryssa 1988.

Vuoden 2002 olympiakisojen pariluistelussa tapahtunut tuomariselkkaus sai Kansainvälisen luisteluliiton muuttamaan lajin arvosteluperusteita. Torinossa 2006 olympiamitalit jaettiin ensi kerran suorituspisteiden, ei sijalukupisteiden nojalla.