Ensimmäiset suomalaiset uskaltautuivat olympialaisiin alppirinteisiin vuonna 1948. Pentti Alonen ja Aimo Vartiainen matkustivat Sankt Moritzin kisoihin vailla aiempia kokemuksia Keski-Euroopan vuorista. Parhaaksi suoritukseksi tuli Vartiaisen 21. sija pujottelussa. Neljä vuotta myöhemmin Oslossa Alonen saavutti pujottelussa 14. sijan, mikä jäikin Suomen alppihiihdon parhaaksi olympiasaavutukseksi aina vuoteen 1994 saakka. Ensimmäisenä suomalaisena naisalppihiihtäjänä olympiakisoihin osallistui Riitta Ollikka Innsbruckissa 1976.
Suomen alppihiihdon noususta saatiin olympiatasolla viitteitä jo Lillehammerissa 1994, kun Mika Marila laski pujottelussa 12:nneksi. Naganossa 1998 kärkituloksen otti haltuunsa Kalle Palander sijoittumalla pujottelun yhdeksänneksi. Seuraavissa olympiakisoissa Salt Lake Cityssä suomalaisilla oli jo mitalitoiveita, mutta parhaaksi saavutukseksi jäi Henna Raidan kahdeksas sija naisten pujottelussa. Haaveet toteutuivat lopulta Torinon kisoissa 2006, kun Tanja Poutiainen voitti suurpujottelun hopeamitalin. Suomen miesten alppihistorian paras olympiatulos on edelleen yhdeksäs sija, jonka Palander saavutti toistamiseen vuoden 2006 suurpujottelussa.
