Hyppylajit

Korkeushyppy

Korkeushyppy on ainoa miesten yleisurheilun kenttälaji, jossa Suomi ei ole voittanut yhtään olympiamitalia. Paras olympiasaavutus on Kalevi Kotkaksen neljäs sija Berliinissä 1936. Kotkas hyppäsi kylläkin saman tuloksen (200) kuin kilpailun hopea- ja pronssimitalimiehet. Ilmari Reinikka sijoittui Los Angelesissä 1932 viidenneksi ja Lauri Kalima Berliinissä Kotkaksen jäljessä kuudenneksi. Viimeisin suomalainen korkeushypyn olympiafinalisti on ollut Erkki Niemi, joka Los Angelesissa 1984 hyppäsi yhdeksänneksi.

Ensimmäisenä suomalaisnaisena olympiakisojen korkeushyppyyn osallistui Irja Lipasti, joka sijoittui 16:nneksi Berliinissä 1936. Suomen paras olympiasaavutus naisten korkeushypyssä on Leena Kaarnan 13:s sija Tokiossa 1964. Viimeisin olympiaosallistuja on ollut Susann Sundkvist Montrealissa 1976.

Seiväshyppy

Suomen ensimmäinen olympialainen seiväsmies oli Heikki Åhlman, joka sijoittui viidenneksi Ateenan välikisoissa 1906. Mitalitilin avasi hopeallaan Erkki Kataja Lontoossa 1948. Eeles Landströmin seiväspronssi Roomassa 1960 oli niiden kisojen ainoa suomalainen yleisurheilumitali. Viimeisenä olympiamitaliin on yltänyt Antti Kalliomäki Montrealissa 1976: myöhempi ministeri otti hopeaa samalla tuloksella voittajan kanssa. Pistesijan ovat sittemmin saavuttaneet vielä Kimmo Pallonen 1984 (viides) sekä Asko Peltoniemi 1992 (kuudes). Suomen olympiadebyytin naisten seiväshypyssä teki Vanessa Vandy Pekingissä 2008.

Pituushyppy

Vauhditon pituushyppy oli kilpailulajina vuosien 1900–12 olympiakisoissa. Ensimmäisenä suomalainen olympiapituushyppääjä Uno Häggman osallistuikin juuri tähän lajiin Ateenan välikisoissa 1906.

Kolmiloikkaajana paremmin tunnettu Vilho Tuulos sijoittui neljänneksi pituushypyssä Pariisissa 1924. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan olympiamitalin Suomelle voitti Jorma Valkama, pronssia Melbournessa 1956. Suomalaisista pituushyppääjistä on olympiakisoissa viimeksi yltänyt finaaliin Jarmo Kärnä, joka sijoittui kymmenenneksi Soulissa 1988.

Naisten pituushypystä tuli olympialaji Lontoossa 1948. Paras suomalaissaavutus on Maire Österdahlin yhdeksäs sija Helsingin kotikisoissa 1952.

Kolmiloikka

Suomen ensimmäinen hyppylajien olympiamitalisti oli Vilho Tuulos, joka voitti kolmiloikan kultaa Antwerpenissä 1920 ja lisäksi pronssia kaksissa seuraavissa kisoissa. Tuuloksen mitalit eivät kuitenkaan ole saaneet jatkoa. Viimeisin suomalainen olympiafinalisti on ollut Pentti Kuukasjärvi (10:s Montrealissa 1976) ja miespuolinen osallistuja Olli Pousi (Moskovassa 1980). Olympiakisojen naisten kolmiloikkaan on ainoana suomalaisena osallistunut Heli Koivula (-Kruger) vuosina 1996 ja 2004.

 

Korkeushyppy

Kuten muutkin hyppylajit korkeushyppy on kuulunut olympiaohjelmaan aina vuoden 1896 Ateenan kisoista lähtien. Vuosien 1900–12 olympiakisoissa kilpailtiin lisäksi vauhdittomassa korkeushypyssä. Myös naisten yleisurheilun lajivalikoimaan korkeushyppy on kuulunut alusta (1928) alkaen.

Seiväshyppy

Yhdysvallat voitti seiväshypyn kultamitalin kaikissa virallisissa olympiakisoissa vuosina 1896–1968 (Ateenan välikisoja 1906 lukuun ottamatta). Kuudentoista voiton putki on olympiahistorian pisin missään lajissa tai urheilumuodossa. Naisten seiväshypystä tuli olympialaji Sydneyssä 2000.

Pituushyppy

Pituushyppy kuului viisiottelun osalajina jo antiikin olympiakisojen ohjelmaan. Antiikin kisoissa hyppääjät käyttivät käsipainoja. Vauhditon pituushyppy oli kilpailulajina vuosien 1900–12 olympiakisoissa.

Naisten pituushypystä tuli olympialaji Lontoossa 1948.

Kolmiloikka

Kolmiloikka oli nykyaikaisten olympiakisojen vanhin mitalilaji. Ateenan kisoissa 1896 ratkaistiin ensimmäisenä näet kolmiloikan palkintojärjestys USA:n James B. Connollyn viedessä voiton. Naisten kolmiloikasta tuli sitä vastoin olympialaji vasta Atlantassa 1996.