Suomen Olympiakomitea

Paini

Suomen ensimmäinen painin olympiavoittaja oli Verner Weckman, joka selätti kaikki keskisarjan vastustajansa Ateenan välikisoissa 1906. Kyseessä oli myös Suomen olympiahistorian ensimmäinen kultamitali kaikki lajit huomioiden. Kaksi vuotta myöhemmin Lontoossa Weckmanista tuli Suomen ensimmäinen voittaja myös virallisissa olympiakisoissa. Tukholman kisoihin 1912 osallistui peräti 37 suomalaista painijaa, jotka voittivat lähes puolet tarjolla olleista mitaleista. Antwerpenistä 1920 Suomeen tuotiin viisi kultamitalia ja Pariisista 1924 peräti 16 mitalia. Mitalisade jatkui vielä 1930-luvulla, vaikka Amsterdamista 1928 lähtien kuhunkin sarjaan sai osallistua enää yksi painija maata kohden. Kahteen olympiakultaan Weckmanin ohella ylsivät Emil Väre (1912 ja 1920), Kalle Anttila (1920 ja 1924), Oskar Friman (1920 ja 1924), Kustaa Pihlajamäki (1924 ja 1936) ja Väinö Kokkinen (1928 ja 1932). Anttila voitti ensimmäisenä painijana kultamitalin sekä vapaassa että kreikkalais-roomalaisessa painimuodossa. Eino Leino puolestaan ylsi mitalille neljissä peräkkäisissä kisoissa (1920–32).

Rauno Mäkinen ja Kyösti Lehtonen voittivat Melbournessa 1956 molemmat kultamitalin Suomen itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta. Seuraavissa olympiakisoissa Roomassa 1960 Suomen vuodesta 1906 jatkunut mitaliketju kuitenkin katkesi. Olympiavoittoihin ovat tämän jälkeen yltäneet vain Pertti Ukkola (1976) ja Jouko Salomäki (1984). Ilman olympiamitalia Suomen paini on kuitenkin jäänyt 1960-luvun jälkeen vain Barcelonassa 1992 ja Pekingissä 2008.

SUOMEN OLYMPIAMITALIT:

26 kultaa, 28 hopeaa, 29 pronssia (virallisissa olympiakisoissa)

Paini on kuulunut olympiaohjelmaan kaikissa kisoissa lukuun ottamatta vuotta 1900. Kreikkalais-roomalainen paini oli mukana ensi kerran jo Ateenassa 1896, vapaapaini Saint Louisissa 1904. Molemmat painimuodot ovat olleet kisaohjelmassa rinnakkain Antwerpenistä 1920 lähtien. Naisten painista tuli sitä vastoin olympialaji vasta Ateenassa 2004.