 |
Kiinan kansantasavalta
Pinta-ala: 9 598 086 km²
Asukasluku: 1,33 miljardia
Bkt/asukas (2007): 5300 $ (Suomi: 35 500 $)
Rahayksikkö: yuan (1€ = 10,9 yuania)
Virallinen kieli: kiina (mandariini)
Presidentti: Hu Jintao (v:sta 2003)
Kiinan kansantasavalta on maailman väkirikkain maa. Siellä asuu lähes joka viides maapallon asukas. Pinta-alaltaan suurempia valtioita ovat vain Venäjä, Kanada ja USA. 58 % kiinalaisista asuu vielä maaseudulla, mutta maa kaupungistuu vauhdilla. Kiinan kansantalous on kasvanut jatkuvalla yli 10 % vuosivauhdilla ja on jo maailman neljänneksi suurin edellään vain USA, Japani ja Saksa. Kiina pyrkii aktiivisesti maailman suurvaltojen eturiviin niin talouden, politiikan kuin urheilunkin saralla.
 Kielletyn kaupungin portti Pekingin Taivaallisen rauhan aukiolla. |
Peking
Peking (8,5 miljoonaa asukasta) on Kiinan pääkaupunki ja Shanghain jälkeen toiseksi suurin kaupunki. Se sijaitsee Pohjois-Kiinan tasangon pohjoislaidalla vuorten reunustamana lännestä, pohjoisesta ja idästä. Pekingissä vallitse mannerilmasto: elokuun keskilämpötila on noin +25°C, tammikuun –4°C.
Nimi Beijing tarkoittaa ”pohjoista pääkaupunkia”. Ensimmäisen kerran siitä teki pääkaupungin vuonna 1153 Jin-dynastia, joka hallitsi vain Pohjois-Kiinaa. Kiinan valloittanut mongolihallitsija Kublai-kaani teki Pekingistä oman pääkaupunkinsa 1272. Mongolit karkottanut Ming-dynastia hallitsi aluksi Nanjingissa (”eteläinen pääkaupunki”), kunnes Yongle-keisari muutti Pekingiin 1403. Hän rakennutti Kielletyn kaupungin, joka pysyi Kiinan keisarien asuinpalatsina vuoteen 1912 saakka. Kuomintang-puolue siirsi pääkaupungin 1928 Nanjingiin, mutta Peking palasi vanhaan arvoonsa, kun Kiinan kansantasavalta perustettiin 1949.
Kielletyn kaupungin etelälaidalla oleva Taivaallisen rauhan aukio (Tian’anmen) laajennettiin nykyiseen kokoonsa 1950-luvulla. Kuuluisalla aukiolla sijaitsee vuonna 1976 kuolleen puhemies Mao Zedongin mausoleumi.Pekingin urheiluelämän keskuksena on tähän saakka toiminut vuonna 1959 valmistunut Työläisten stadion. Kiina isännöi siellä vuonna 1990 Aasian kisat. Olympiakisoja Peking haki jo vuodelle2000, mutta se hävisi ratkaisuäänestyksen Sydneylle äänin 43–45. KOK myönsi kisat vihdoin Pekingille vuonna 2001.
Keskustan valtakunnan historiaa
Kiinalaiset kutsuvat maataan ”Keskustan valtakunnaksi” (Zhongguo). Vuosisatojen ajan he olivat sitä mieltä, että he asuvat maailman ainoassa sivistysmaassa, jonka ulkopuolella elää ainoastaan barbaareja – eivätkä he aina täysin väärässä olleetkaan. Paperi, kompassi, kirjapainotaito ja ruuti ovat kiinalaisia keksintöjä. Esi-isien ja esivallan kunnioittamista korostava konfutselainen fi losofi a antoi pohjan kiinalaiselle korkeakulttuurille, joka toimi esikuvana myös Japanin ja Korean sivistyksen kehitykselle.
Kukistettuaan muut pikkuruhtinaat Qin-valtion hallitsija julistautui vuonna 221 eKr. ”Ensimmäiseksi keisariksi” (Shi Huangdi). Valtakunnan perustaja on nyky-Kiinassa jälleen arvostettu hahmo ja lännessäkin tuttu useista spektaakkelielokuvista. Hän rakennutti suuren muurin suojaksi pohjoisen barbaarikansoja vastaan. Nykyinen Kiinan muuri on kuitenkin peräisin pääosin 1500-luvulta.
Kiinalaiset kunnioittivat keisariaan ”Taivaan poikana”, jonka tehtävänä oli toimia isänsä sijaishallitsijana maan päällä. Taivaan suosion menetys saattoi kuitenkin johtaa dynastian vaihtumiseen. Kuuluisimpia Kiinan keisaridynastioista olivat Han (206 eKr.–220 jKr.), Tang (618–907), Song (960–1127) ja Ming (1368–1644). Viimeisen, Qing-dynastian (1644–1912) perustivat pohjoiseen mantšukansaan kuuluneet valloittajat, jotka määräsivät kiinalaiset miehet pitämään alamaisuuden merkkinä pitkää hiuspalmikkoa.
Eurooppalaiset purjehtivat Itä-Aasian vesille jo 1500-luvulla, mutta kiinalaiset eivät pitkään kiinnittäneet heihin juurikaan huomiota. Ainoa kaupaksi käynyt tuontitavara oli oopiumi, jota britit toivat siirtomaastaan Intiasta. Kun Kiinan viranomaiset 1839 yrittivät rajoittaa huumekauppaa, britit pakottivat heidät sodalla avaamaan satamansa länsimaiden kaupalle. Kiinan pitkä eristäytyminen kävi kalliiksi, kun sotilaallisesti ylivoimaiset länsimaat ja myöhemmin Japanikin nöyryyttivät sitä kerta toisensa jälkeen seuraavien 100 vuoden aikana.
Vuonna 1912 viimeinen keisari pantiin viralta, ja Kiinasta tuli tasavalta. Maa vajosi kuitenkin sisällissotiin sotapäälliköiden kilpaillessa vallasta. Voittajaksi selviytyi 1926 Kuomintang-puoluetta johtanut kenraali Tšiang Kai-šek. Tšiangia vastaan ryhtyi taistelemaan Kiinan kommunistinen puolue, joka perusti oman hallituksen Mao Zedongin johdolla. Japani hyökkäsi Kiinaan 1937 ja miehitti lähes puolet maasta. Yli 20 miljoonan kiinalaisen hengen vienyt sota päättyi vasta 1945 Japanin antauduttua liittoutuneille. Kiinan sisällissota puhkesi tämän jälkeen uudelleen ja päättyi kommunistien voittoon 1949. Kuomintangin armeija pakeni Taiwanin saarelle, joka on siitä lähtien ollut oman hallituksensa alainen. Mao Zedong julisti Pekingissä 1.10.1949 Kiinan kansantasavallan perustetuksi.
Maon johtama kommunistinen Kiina seurasi aluksi Neuvostoliiton mallia, mutta ryhtyi sitten vielä jyrkempiin uudistuksiin. ”Suuressa harppauksessa” 1958 maaseutuväestö ryhmitettiin tuhansien henkien kansankommuuneiksi, jotka määrättiin rakentamaan rautasulattoja. Seurauksena oli nälänhätä. Suuria mullistuksia aiheutti myös vuonna 1966 aloitettu kulttuurivallankumous”, joka tähtäsi ”liberaalin porvarillisuuden” hävittämiseen ja johti maan eristäytymiseen ulkomaailmasta.
Kiinan kurssi muuttui Maon kuoltua 1976. Seuraava johtaja Deng Xiaoping salli yksityisyritteliäisyyden puolueen valvonnan puitteissa, ja maassa alkoi kuumeisen nopea talouskehitys, joka on jatkunut siitä lähtien. Kiinan kansantasavallassa yhdistyvätkin nykyään kommunistinen hallintojärjestelmä ja kapitalistinen talousjärjestelmä.
