Kulta onkin hopeaa
22.3.2007
|
Helsinki 1952 -kesäkisojen mitali
Ensimmäisissä nykyaikaisissa Olympiakisoissa Ateenassa 1896 voittaja sai hopeisen palkintomitalin, oliivinlehvän ja diplomin. Toiseksi sijoittuneelle annettiin pronssimitali, laakerinlehvä ja diplomi. Kolmannen tilan haltija ei saanut minkäänlaista palkintoa. Lontoosta 1908 alkaen Kansainvälinen Olympiakomitea, KOK, päätti jakaa mitalit kolmelle ensimmäiselle kussakin lajissa. Voittajalle kuului kultainen mitali, toiseksi sijoittuneelle hopeinen ja kolmanneksi tulleelle pronssinen. Osanottajamäärän kasvaessa ja lajimäärän lisääntyessä kultamitalistakin luovuttiin, ja kultaisen mitalin sijaan voittajalle annettiin kullattu hopeamitali. Näin on myös nykyään. Viimeisen kerran voittaja sai täyttä kultaa olevan mitalin Tukholmassa 1912. Suomalaisista olympiavoittajista kultaisen mitalin ennättivät saamaan Lontoossa 1908 Verner Weckman ja Tukholmassa 1912 Hannes Kolehmainen kolmesta voitosta, Armas Taipale kahdesta voitosta ja Julius Saaristo, Kaarlo Koskelo, Emil Väre sekä Yrjö Saarela kukin yhden. Kaiken kaikkiaan siis kymmenen täysin kultaista mitalia ennätettiin tuoda kisoista Suomeen. Nykyisin mitalien perusmateriaali ja minimikoko on tarkoin määritelty. Mitalien halkaisija on oltava vähintään 60 mm ja vahvuuden vähintään 3 mm. Kulta- ja hopeamitalien on oltava korkealaatuista, ns. Sterling-hopeaa (925/1000). Lisäksi voittajan mitalissa on oltava kultaus, jossa on vähintään kuusi grammaa puhdasta kultaa. |