suurenna kuva

Jutun on kirjoittanut Nuoren Suomen pääsihteeri Teemu Japisson. (Kuvaaja: Nina Kaverinen)

Lasten ja nuorten urheilu herättää tunteita ja vilkasta keskustelua, hyvä niin. ”Nuori Suomi tuhoaa suomalaisen huippu-urheilun" -tyylisille otsikoille on kuitenkin vaikea löytää todellisia perusteita. Nuoren Suomen tavoite on taata jokaiselle tytölle ja pojalle hyvät edellytykset kehittyä urheilussa mahdollisemman pitkälle. Nuori Suomi on siis kiinnostunut myös lahjakkaista, motivoituneista ja huippu-urheilijoiksi tähtäävistä lapsista ja nuorista.

Huipuksi ei voi tulla ilman omatoimista harjoittelua

Huippu-urheilijaksi kasvu edellyttää, että lapsi liikkuu tarpeeksi. Urheiluseuran ohjatut harjoitukset kaksi kertaa viikossa eivät riitä huippu-urheilijaksi haluavalle lapselle ja nuorelle taitojen oppimiseen eivätkä määrällisesti liikunnaksi. Heidän pitäisi liikkua 18 tuntia viikossa, mihin turhan harva nykyään yltää. Tarvitsemme myös ison herätyksen omatoimisen harjoittelun arvostuksen nostamiseksi. Taitojen oppiminen edellyttää niin suuria tuntimääriä, että niitä on välttämätöntä harjoitella myös ohjattujen harjoitusten ulkopuolella.

Lasten valmentajat ja valmennusjärjestelmä ovat tänä päivänä aikaisempaa isompien haasteiden edessä. Samanaikaisesti on tapahtunut monta toimintaa haastavaa muutosta. Urheiluseuroissa on aiempaa enemmän lapsia, mutta lapset tulevat seuratoimintaan pääsääntöisesti aiempaa heikoimmilla liikunnallisilla valmiuksilla. Vastaavasti valmentajat eivät sitoudu yhtä pitkäksi aikaa kuin aikaisemmin, ja osa tulee valmentajaksi isänä tai äitinä ilman omaa lajitaustaa. Yhtä patenttiratkaisua muuttuneeseen tilanteeseen ei varmaankaan ole. Osaratkaisuja voivat olla ainakin ammattimaisuuden lisääminen vähintään seuratasolla (esimerkiksi päätoimisia nuorisovalmennuspäälliköitä) ja vapaaehtoisten valmentajien osaamisen ja innostuksen vahvistaminen.

Huipuksi tullaan vain riittävällä ja laadukkaalla valmennuksella

Lasten ja nuorten urheilun merkityksen kasvu on tuonut mukanaan myös negatiivisia lieveilmiöitä. Menestystä juniorisarjoissa haetaan valitettavan usein hyvän pitkäjänteisen harjoittelun ja yksilöiden kehittymisen kustannuksella. Kiihkeä otteluiden tai sarjojen voittamisen tavoittelu on joissakin tilanteissa johtanut joukkuepalloiluissa liian varman päälle pelaamiseen ja virheiden välttämiseen. Taidot ja rohkeus kärsivät. Yksilölajeissa on saatettu "herkistellä" puolet vuodesta kilpailuja varten niinä vuosina, kun tärkeintä olisi luoda pohjaa tulevalle huippu-urheiluharjoittelulle. Kilpaileminen on tärkeä osa lasten urheilua mutta huippu-urheilun kannalta sen tulee aina ensisijaisesti palvella yksilöiden kehittymistä.

Suomalainen huippu-urheilu ei lähde nousukiitoon lopettamalla Nuori Suomi, sillä haasteet ovat paljon isommat. Nuori Suomi onkin yhtenä toimijana mukana työssä, johon tarvitaan liikuntajärjestöjen lisäksi mukaan vanhemmat, koulut, media, pelien valmistajat sekä poliittiset päättäjät.

Nuorta Suomea voi jatkossakin syyttää urheilun tarjoamisesta kaikille tytöille ja pojille. Lahjakkaiden ja motivoituneiden urheilun lisäksi tulemme edistämään myös "vähemmän lahjakkaiden" ja "piruuttaan liikkuvien" mahdollisuuksia harrastaa urheilua. Urheilu on erinomainen kasvun paikka kaikille.