suurenna kuva

Juha Mieto Suomen Olympia-Akatemian istunnossa 1.12.2007. Kuva: Lehtikuva/ Pekka Sakki

Toisen urheilijatarinaryppään keskipisteessä ovat mestarihiihtäjät, amerikkalainen Bill Koch ja kurikkalainen Juha Mieto. Juha Mieto 1K, 1H, 2P, Bill Koch 1H

Huhtikuun 20. päivänä 1986 istuimme Peter Tallbergin kanssa lentokoneessa matkalla Souliin, ANOC:in XVI yleiskokoukseen. Silmäilin hajamielin amerikkalaisen lentoyhtiön lehteä kunnes mielenkiintoni äkkiä heräsi. Lehdessä oli artikkeli Bill Kochista, amerikkalaisesta, sokeritaudin vaivaamasta urheilijasta. Hän kertoi kaikenmoista uransa vaiheista.

Kerran hän oli ollut Holmenkollenin kisojen 50 km hiihdon viimeisessä nousussa ihan puhki, oli joutunut pysähtymään ja nojaamaan sauvoihinsa. Silloin hän tuntee, miten suuri käsi painautuu hänen selkäänsä ja alkaa työntää häntä ylöspäin. Vilkaistessaan taakseen hän näkee kuka työntäjä on. Hän on Juha Mieto, se kooltaan ja maineeltaan suuri suomalainen. Näin hän pääsee kuin pääseekin mäen päälle ja kun loppumatka oli laskua alaspäin, ei tarvinnut keskeyttää viimeisellä kilometrillä ennen maalia. Koch sanoi kirjoituksessa, että tätä tapausta hän ei milloinkaan unohda.

– Jos kysytte, noudatettiinko tässä kilpailusääntöjä, vastaus on: ei. Heidät olisi pitänyt hylätä. Mutta jotakin muuta, nimittäin inhimillisyyden sääntöä siinä seurattiin.

Kotiin palattuamme soitin Jussille ja kerroin mitä olin lentokoneessa lukenut ja että muistaako hän tapauksen.

- Joo, kyllä se tutulta tuntuu.

Sitten hän muisteli, miten kaikki hiihtäjät kunnioittivat tätä amerikkalaisen maastohiihdon suurta yksinäistä, harvinaista lintua huippuhiihdon historiassa. Kaikki kun tiesivät, miten asiat hänen kohdallaan olivat.

Kaivoin mapista UNESColta, YK:n Kasvatus-, tiede - ja kulttuurijärjestöltä kaikille olympiakomiteoille tulleen kirjeen, jossa pyydettiin tekemään ehdotuksia järjestön Pierre de Coubertinin nimeä kantavan Fair Play palkinnon saajaksi. Kun määräaika ei vielä ollut ummessa, lähetin Suomen Olympiakomitean esityksen palkinnon myöntämisestä olympiavoittaja Juha Miedolle, perusteluna Holmenkollenin tarina. Vastaus saatiin muutaman viikon kuluttua.

Syyskuun 25. päivänä 1986 pidettiin UNESCON päämajassa hieno tilaisuus, jossa Juha eteläpohjalaisen miehen kansallispuvussaan otti vastaan kunnianosoituksen runsaslukuisen diplomaattiedustuksen todistaessa tapahtumaa. Selvää on, että hän piti komean kiitospuheen, jonka edustustomme käänsi ranskan kielelle. Suurlähetystö piti tätä suurena huomionosoituksena paitsi Juhalle ja urheilulle, myös Suomelle.

Bill Kochista muistettakoon, että hän saavutti urallaan huomattavaa menestystä, mm. kaksi arvokisamitalia: 1976 Innsbruckin olympiakisoissa 30 km hopeaa ja 1982 Oslon MM-kisoissa saman matkan pronssia.

Juha Mieto tuli kansallissankariksi oikeastaan häviön myötä, menetettyään 15 km kullan Lake Placidissa 1980 yhden sadasosasekunnin erolla Thomas Wassbergille. Istui hangella ja itki itkunsa ja oli sitten valmis sanomaan, että ero pitää olla voittajan ja toiseksi tulleen välillä. - Olympiakisoista Juha sai 1K, 1H ja 2P mitalia.

Tänään Juhan kansansuosio on korkealla. Hänet tunnetaan kaikkialla rehellisenä, luotettavana, lämminsydämisenä miehenä. Hänelle ihminen ihmisenä on tärkeintä. Sillä ei ole merkitystä, onko kysymys suuren konsernin pääjohtajasta tai pikkutilallisesta Jurvan Sarvijoella.

Näkökulmia olympismiin –artikkelisarjan on kirjoittanut Olympiakomitean pitkäaikainen pääsihteeri Kosti Rasinperä. Sarjassa on kuusi osaa, jotka julkaistaan loppuvuoden 2007 aikana näillä sivuilla.